Työelämä vaatii paljon. Työnhaku on toistuvaa työhakemusten lähettämistä, haastatteluissa käyntiä, torjutuksi tulemista, ajoittaista työttömyyttä ja ankaraa pohdintaa, minne hakea seuraavaksi.
Vastoinkäymiset ovat todennäköisiä ja joskus ne sattuvat paljon. Hakija saattaa löytää ilmoituksen unelmiensa työpaikasta ja huomaa täyttävänsä melkein kaikki työn vaatimukset. Hän perehtyy työnantajaan, tarkistaa työnhakuasiakirjansa ja lähettää tarkkaan harkitun hakemuksen.
Hän on toiveikas ja unelmoi loisteliaasta tulevaisuudesta unelmien työnantajalla, mutta saa lopulta viestin ettei valinta kohdistunut tällä kertaa häneen. Pettymys on suuri ja hetken aikaa maailma saattaa tuntua pelottavalta, ankealta ja erittäin vihamieliseltä. Lyhyen suruajan jälkeen on kuitenkin aika hakea seuraavaa työpaikkaa ja yrittää uudelleen.
Joskus hakemukset tuottavat tulosta ja tuovat kutsun työhaastatteluun. Autismikirjolaiselle haastattelu on yleensä merkittävä haaste, sillä vieras ympäristö, vieraat käytännöt, erilainen havainnointi ja erilainen ajattelu johtavat epäselvyyksiin, kommelluksiin ja voimakkaaseen stressiin. Ilman sosiaalisten tilanteiden harjoittelua haastattelu menee todennäköisesti poikkeuksellisen huonosti ja työpaikka jää saamatta. Aika yrittää uudelleen.
Vuosien työnhaun ja sosiaalisten tilanteiden harjoittelun jälkeen autismikirjolainen saattaa lopulta onnistua ja tulla valituksi, mutta tämän jälkeen koittaa jälleen uusi haaste. Hänen on pärjättävä työssään ja työyhteisössään niin hyvin, että hän kestää epävarmuutta, täyttää työantajansa toiveet, läpäisee mahdollisen koeajan ja viihtyy työssään. Joskus tämä ei onnistu ja työsuhde jää lyhyeksi. Aika ottaa opiksi ja yrittää uudelleen.
Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että työnhaku on toistuvaa uudelleen yrittämistä, harjoittelua ja kehittymistä. Sitä voi jopa verrata kilpaurheiluun, jossa atleetikot harjoittelevat, kilpailevat, pettyvät raskaasti ja yrittävät jälleen uudelleen.
Jotta autistisen ruumis ja mieli kestävät toistuvaa yrittämistä, harjoittelua ja pettymyksiä, on hänen huolehdittava elämänsä ja arkensa yksinkertaisista perusasioista, joiden avulla hän pysyy terveenä ja työkykyisenä.
Pitäessään huolta elämänsä perusteista hän voi tuntea itsensä jopa niin voimakkaaksi, kauniiksi ja rohkeaksi, ettei mikään työnhaun haaste ole hänelle ylivoimainen. Vastaavasti perusasioiden laiminlyönti voi upottaa hänet mielipahaan ja syrjäytymiskierteeseen.
Lisäksi on muistettava, että harva työnantaja haluaa palkata työntekijää, jonka elämän perusasiat ovat niin sekaisin, ettei hän jaksa tulla töihin, ei pysty huolehtimaan työtehtävistään tai herättää ulkomuodollaan lähinnä inhoa. Työelämässä on noudatettava sosiaalisia normeja ja niiden opettelu on helpompaa, kun arjen ja vapaa-ajan perusteet ovat kunnossa.
Ravinto
Nostan yleensä elämän tärkeimmäksi perusasiaksi riittävän ja monipuolisen ravinnon, mukaan lukien veden, sillä ilman ravintoa ihminen heikkenee ja lopulta kuolee.
Voin jo oman kokemukseni perusteella kertoa, että huono ravitsemus heikentää mielialaa, keskittymistä, muistamista, päättelyä, ongelmanratkontaa ja liikuntasuoritusta. Hyvä ruoka puolestaan tuo pirteän mielen ja helpottaa kaikkea, mitä ihminen voi tehdä. Ilman riittävää ravintoa voi siis heittää hyvästit työnhaulle ja muista perusasioista huolehtimiselle.
Mediassa ja yhteiskunnassa on vuosien aikana ollut esillä erilaisia muodikkaita dieettejä ja ravintolisiä, mutta itse suosin pääsääntöisesti virallisia ravintosuosituksia. Rasvattoman maidon olen kuitenkin korvannut kivennäisvedellä.
Kirjoitushetkellä Ruokavirasto käyttää vuoden 2014 Terveytta ruoasta -kansallista suositusta, joka uudistetaan 2024 aikana. Pääsääntöisesti suositus näyttäisi pysyneen muutaman vuosikymmenen aikana samana. Esimerkiksi tuoreita kasviksia ja täysjyväviljaa painotetaan edelleen paljon. Pieniä muutoksia on kuitenkin tapahtunut, joita kannattaa välillä opiskella, jos hyvä ravitsemus kiinnostaa.
Ravinnon riittävyys riippuu osin omasta energiankulutuksesta. Itse syön useita aterioita päivässä: aamiaisen, lounaan, päivällisen ja illallisen. Tosin kiireisinä päivinä joudun yhdistämään päivällisen ja illallisen. Runsaasti liikuttuani saatan lisätä aamu- tai iltapäivälle pienen välipalan ja treenin perään proteiinilisän.
Hygienia ja ulkoinen olemus
Työtä hakevan assin on pidettävä henkilökohtainen hygieniansa sillä tasolla, ettei se aiheuta häiriötä muille ihmisille. Työntekijä ei saa haista epämiellyttävältä, näyttää iljettävältä tai olla kännissä, ellei kyse ole firman pikkujoulujen jatkoista. Toki myös pikkujoulujen jatkoissa kannattaa malttaa mielensä erilaisten vahinkojen varalta.
Ulkoisessa olemuksessa, kuten hiuksissa, parrassa, vaatteissa, meikissä ja koruissa, riittää yleensä vähäinen perussiisteys, jonka voi määrittää, kun katsoo miltä ihmiset keskimäärin näyttävät julkisilla paikoilla. Ulkonäkövaatimukset riippuvat kuitenkin tilanteesta, alasta, työtehtävästä, kulttuurista ja työnantajasta.
Suorittavissa töissä riittää käytännöllinen työvaatetus, asiakaspalvelussa vaaditaan usein enemmän siisteyttä ja hyväpalkkaisissa edustustehtävissä voi salaisena vaatimuksena olla tyylikäs bisnesvaatetus. Työntekijän markkinoiden vallitessa rähjäisemmälläkin olemuksella saattaa saada työpaikan, mutta jos hakijoita on useampia, saattaa ulkonäkö ratkaista tasaisen vahvojen hakijoiden välillä.
Miltä autismikirjon henkilöiden ulkoinen olemus sitten näyttää? Muutama vuosikymmen sitten stereotyyppinen Asperger-henkilö oli rähjäinen tietokonenörtti, jonka iho ja hiukset olivat silmiinpistävän huonossa kunnossa ja vaatteet olivat vanhahtavat, likaiset ja ryppyiset.
Tämä stereotypia on osittain totta, sillä olen kohdannut useita henkilöitä, joiden assiuden olen tunnistanut heti ensimmäisestä ääneen lausutusta lauseesta ja joiden ulkonäkö on vastannut vanhaa stereotypiaa sotkuista karvakypärää ja näyttävää hilseilyä myöten. Tällaisten henkilöiden on pakko kompensoida ulkoasuaan ylivertaisella ammattitaidolla tai mielikuvalla ylivertaisesta ammattitaidosta.
Useimmat henkilökohtaisesti kohtaamani autismikirjon henkilöt ovat kuitenkin olleet riittävän siistejä työelämää varten, osa jopa erittäin tyylikkäitä. Aikuisia asseja voi siis olla vaikea erottaa neurotyypillisista ulkoasun perusteella.
On kuitenkin huomioitava, että tapaamiani autismikirjolaisia on ollut koko elämäni aikana vain kymmeniä ja he ovat olleet asseista toimintakykyisimpiä. Tästä syystä ”otantani” ei ole kovinkaan edustava, eikä sen perusteella kannata tehdä muita päätelmiä kuin, että autististen ulkoasun siisteys vaihtelee paljon.
Ihmisten tapaaminen
Ihmiset ovat ihmiselle monella tavoin tärkeitä, eikä autismin ole todettu poistaneen tätä ominaisuutta. Tästä syystä assin kannattaa tavata uusia ihmisiä ja pysyä yhteydessä miellyttävien henkilöiden kanssa.
Hyvät ihmissuhteet kohentavat mielialaa ja muilta ihmisiltä voi oppia paljon työnhakuun liittyviä asioita. Jos assi on yksinäinen, hänen kannattaa mennä mukaan vertaistoimintaan ja tavata muita autistisia.
Autismikirjon henkilön ei kuitenkaan pidä liioitella ihmisten tapaamisessa. Hyvätkin kohtaamiset ovat yleensä kuormittavia, ja jos lähitulevaisuuteen on sovittu työhaastatteluita tai muuta työnhakuun liittyvää sosiaalista toimintaa, kannattaa säästää voimiaan niitä varten.
Työssä käydessä ”sosiaalisuuden voimavarat” saattavat kulua loppuun työaikana, joten on harkittava tarkkaan haluaako assi vielä uuvuttaa itsensä ystävien ja sukulaisten tapaamisella vai kerätä voimia seuraavaa työpäivää varten. Yksi kompromissi on tavata heitä vain pidempien vapaiden aikaan, kuten viikonloppuisin ja vuosilomilla, jolloin jää aikaa myös palautumiseen.
Unirytmi
Työ- ja virkasuhteessa assi sitoutuu työskentelemään työnantajansa määräämänä ajankohtana, joten hänen on jaksettava herätä ajoissa ja aloitettava päivän tai yön työt työkykyisenä ja sovittuna aikana.
Herääminen ja virkeys mahdollistuvat hyvällä unella ja sopivalla unirytmillä ja unirytmi puolestaan sopivalla vuorokausirytmillä. Keskeisintä vuorokausirytmin toteuttamiselle on olla valveaikaan aktiivisena valoisassa ympäristössä sekä uniaikaan levossa pimeässä ympäristössä. Ravinto, liikunta, työ ja harrastukset tuovat valveaikaan aktiivisuutta.
Jossain vaiheessa valvetta koittaa myös väsymys, ja jos se ajankohta on ilta ja assi haluaa noudattaa normaalia päivän ja yön rytmiä, on hänen maltettava mennä nukkumaan. Mielenkiinnonkohteisiin voi palata takaisin vaikka seuraavan päivän vapaa-ajalla, ja jos irtaantuminen tuntuu pahalta, voi mielenkiinnonkohteita pohtia mielessään vuoteessa ollessaan. Tärkeää on tehdä valveajan päättämisen rutiineista miellyttäviä ja motivoivia, jotta niitä jaksaa tehdä lopun elämäänsä.
Stressinhallintakeinot
Stressi on yleensä assin ykkösriesa, joten sitä on opeteltava hallitsemaan erilaisin keinoin. Yleisiä keinoja stressin lievittämiseen ovat esimerkiksi syvähengitys, meditointi, liikunta, venyttely, jooga, hieronta ja rentoutuminen. Jos rahat ovat vähissä, voi lähialueen kaduilla ja puistoissa kävellä tai hölkätä ilmaiseksi. Vain kengät ja vaatteet maksavat.
Autistisen kannattaa myös opetella suunnittelemaan itselleen säännöllinen arjen aikataulu, harjoitella kodissa ja kodin ulkopuolella tapahtuvia perusrutiineja, opeteltava tehtävänhallintaa, sulkea aistimuksia apuvälineiden avulla ja harjoitella esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita. Kaikki tämä tekee elämästä paremmin ennakoitavaa ja vähentää stressiä. Tarkat menetelmät riippuvat yksilöllisistä tarpeista.
Liikunta
Olisi väärin olla nostamatta liikuntaa tähän kirjoitukseen omana kohtanaan. Liikunta on keskeinen stressinhallintakeino, mutta se vaikuttaa myös muuhun suorituskykyyn ja hyvinvointiin. Itse koen liikunnan olevan unen ja ravinnon kanssa paras lääke mielipahaan ja tehokkain vaikutin luovuuden ja ongelmanratkonnan parantamiseen.
Kirjolla-sarjan ensimmäisellä kaudella Topi Borg kertoi juoksemisen tärkeydestä ja myönteisistä vaikutuksista hänen olotilaansa. Olen täysin samaa mieltä Topin kanssa, juokseminen tekee hyvää.
Yleisesti ottaen liikunta on kuin luonnon omaa dopingia, joka tekee elämästä hyvän elämän ja antaa vankan pohjan työnhaulle ja työnteolle.
Hallittu päihteidenkäyttö
Useimmille ihmisille lienee selvää, että päihteidenkäytön on oltava kohtuullista ja hallittua, eikä niiden käyttö ole pakollista, ellei kyse ole lääkinnällisestä käytöstä. On kuitenkin ihmisiä, joiden arvot ja asenteet ovat vinksahtaneet sellaiseen suuntaan, että heille jatkuva päihtyneenä olo on sama asia kuin ihmisarvo ja kohtuukäyttö on pyhä loukkaus.
Kaoottisen maailman ja jatkuvan stressin vuoksi autismikirjolaisella voi olla suuri houkutus lääkitä pahaa oloaan päihteillä, ja vaikka niiden käyttö voi tuoda hetken helpotusta, ei päihteiden pidä olla ensisijainen tapa kohentaa omaa mielialaansa. Ravinto, uni, liikunta, harrastukset ja hyvät ihmissuhteet ovat huomattavasti tuloksellisempia tapoja.
Työnhakija- ja tekijä voi nauttia vapaa-ajallaan päihteitä suuriakin määriä, mutta sen ei pidä haitata työntekoa. Esimerkiksi krapula ei ole pätevä syy jättää työtehtäviä hoitamatta, ja työtä pitää pystyä tekemään ilman jatkuvia tupakkataukoja. Työn tauotus on suositeltavaa, mutta joskus työ on sellaista, ettei ylimääräisiin taukoihin ole mahdollisuutta.
Kohtuukäyttö on tietenkin suositeltavaa, sillä runsas päihteidenkäyttö on yleensä riskitekijä terveydelle. Lisäksi stressaava elämänvaihe saattaa muuttaa hallitun käytön hallitsemattomaksi käytöksi, mikä hankaloittaa vaikeasta elämänvaiheesta selviytymistä.
Mielenterveys
Jos mieli on sairas, voi siihen hakea ammattiapua. Joskus apu saattaa olla heikkotasoista, mutta se voi olla silti hyödyllistä, jos avunhakija saa mahdollisuuden avautua toiselle ihmiselle ongelmistaan.
Jos avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, voi hoitosuhteen lopettaa omalla päätöksellään. Jos päätös kaduttaa myöhemmin, voi hoitosuhteen uusia.
Vakavasti masentuneen tai ahdistuneen assin on vaikea hakea töitä, mutta terveysongelmia ratkoessaan voi samalla ”harjoitella” työnhakua. Satunnainen työhakemusten lähettäminen voi kohentaa mielenterveyttä, kun kokee saaneensa jotain hyödyllistä aikaan.
Mielenterveys on sidoksissa muuhun terveyteen ja hyvinvointiin, joten muut tässä kirjoituksessa mainitsemani asiat vaikuttavat myönteisesti myös mielenterveyteen. Ravinto, ulkoilu ja kohtuullinen muiden ihmisten tapaaminen ovat hyvä tapa aloittaa itsensä kuntouttaminen. Jos voimat eivät riitä muiden ihmisten tapaamiseen, voi sen korvata esimerkiksi omaan mielenkiinnonkohteeseensa liittyvällä harrastuksella.
Asunto
Nykyisen kulttuurimme ja yhteiskuntamme käytännöt perustuvat siihen oletukseen, että kaikilla työssä käyvillä on asunto. Työnteko on mahdollista ilman asuntoakin, mutta asunnottomuus vaikeuttaa huomattavasti arjen rutiinien ylläpitämistä ja aiheuttaa erityisesti autismikirjolaisten kohdalla kohtuutonta stressiä.
Jos asunnottomuus vaivaa, siihen voi saada apua. Oman hyvinvointialueen tai kunnan sosiaalipalveluiden tehtävänä on auttaa tällaisissa asioissa ja tarvittaessa apua voi saada vaikka autististen vertaistoiminnassa.
Yksi avunlähde ei välttämättä ratkaise koko ongelmaa vaan ohjaa eteenpäin seuraavan auttajan luokse. Tästä ei pidä harmistua, sillä on tavallista, että erilaisten ammattilaisten muodostamat yhteistyöverkostot välittävät asiakkaitaan toisilleen. Myöskään vertaistuen antaja ei voi tehdä kaikkea toisen autistisen puolesta vaan antaa vain neuvoja ja vinkkejä.
Lopuksi
Tämän kirjoituksen sisältö saattaa vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta on muistettava, että elämän perusteita voi olla vaikea hallita ellei joku ole niitä ensin opettanut. Kaikkien ihmisten vanhemmat eivät opeta lapsiaan, ja jos kyseessä on autismikirjon henkilö, hänellä on aina ollut poikkeavien aistien, havainnoinnin, muistin ja ajattelun aiheuttama kuilu itsensä ja muun maailman välillä.
Autistisen sosiaalinen verkosto on myös todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin neurotyypillisen, mikä vähentää muilta ihmisiltä saatavia vaikutteita ja jättää hänet enimmäkseen omien oivallustensa varaan.