Vuoden 2017 lopulla Suomen Asperger-yhdistys (nykyinen Suomen autismikirjon yhdistys) ASY toteutti jäsenkartoituksen, jonka toisessa osassa kysyttiin vastaajien työllisyystilannetta.
Vastaajista 42 oli työikäisiä autismikirjon henkilöitä ja ilmoitti selkeästi työtilanteensa. Heistä 14 ilmoitti tekevänsä jonkinlaista ansiotyötä, joista kuusi teki ansiotyötä kokopäiväisesti työsuhteessa ja yksi yrittäjänä. 5 vastaajaa ilmoitti opiskelevansa, 14 ilmoitti olevansa työtön ja 9 työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kun kaikki vastaajien ilmoittamat tiedot otettiin huomioon, katsottiin heistä kuuden olevan kokopäivätyössä, kuuden osa-aikatyössä, yhden päätoimisena yrittäjänä ja kolmen päätoimisena opiskelijana. Saman tulkinnan mukaan 13 oli työttömänä, 3 kuntoutustuella, 9 työkyvyttömyyseläkkeellä ja 1 sairauslomalla.
Toisin sanoen vain 38,0 % vastaajista oli työssä, yrittäjänä tai opiskelijana ja vain 16,7 % työskenteli kokopäiväisesti. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus oli 21,4 %, työttömien 31,0 %, kuntoutustuella olevien 7,1 % ja sairauslomalla 2,4 %. Varsin vakavia lukuja.
Kartoituksen aineisto on toki pieni, mutta on huomioitava, että ASY on historiallisesti ollut Asperger-henkilöiden yhdistys, joten kartoitukseen ovat osallistuneet vain toimintakykyisimmät autistiset. Tästä syystä uskaltaisin väittää työllistyneiden autististen osuuden olevan todellisuudessa jopa alhaisempi kuin kartoituksessa on tullut ilmi.
Kartoituksen tulokset ovat myös linjassa yhteenvedossa mainittujen vertailukohteiden kanssa. Iso-Britannian National Autistic Societyn kartoituksissa yli 2000 työikäisestä autismikirjon aikuisesta ansiotyössä oli 32 % ja kokopäiväisessä ansiotyössä 15,5 % vastaajista.
Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2018 maininnan mukaan ”Suomessa on noin 70 000 täysin työkykyistä vammaista henkilöä, joista vain 60 prosentilla on työpaikka”.
Työelämä Autismi-lehdessä
Kun tilastot näyttävät useimpien autististen olevan vailla työtä, voisi kuvitella sen näkyvän jollain tavoin myös mediassa. Autismiliiton Autismi-lehdessä onkin käsitelty autismikirjolaisten työllisyyttä pariinkin otteeseen.
Numeron 3/2019 teemana on työelämä ja kahdeksassa teeman mukaisessa jutussa käsitellään autismikirjolaisten työssä jaksamista, opiskelua, alanvaihtoa, mukautuksia työelämään ja parempien työllisyyspalveluiden tarvetta. Ääneen pääsevät muun muassa kirjolla olevat Veera Halonen ja Heikki Ojala.
Numerossa esitellään myös kaksi autistisille sopivaa työnantajaa, henkilöstöpalvelualan yritys Lumentia sekä Asperger-henkilöitä palkkaavaa Unicus Finland, josta kirjoitin itsekin jutun Suomen autismikirjon yhdistystyksen verkkosivuille 2019.
Numerossa 4/2023 työn teemaan palataan pitkäaikaistyöttömyyttä käsittelevällä jutulla, jossa Elina Viljanen kertoo vahvuuksistaan ja työttömyyden tuomista ongelmista. Samassa yhteydessä Uudenmaan TE-toimiston työkykykoordinaattorit sekä Kelan asiantuntijalääkäri ja vastaava suunnittelija vastaavat kysymyksiin työllisyyspalveluista, työkyvyttömyyseläkkeestä ja toimeentulotuesta.
Autismi-lehti on työllisyyttä käsitellessään käsitellyt nimenomaan autististen työllistymisen vaikeuksia. Työllistymisen vaikeuksia kokevat toki neurotyypillisetkin, mutta Autismi-lehden kirjoituksissa tulevat esille muun muassa aistikuormituksen ja epäselvän viestinnän aiheuttamat ongelmat, jotka eivät vaikuta ainoastaan työssä jaksamiseen vaan myös vapaa-ajassa jaksamiseen, eli autistisen koko elämään.
Kelan ja TE-toimiston jutuissa tulee myös esille se, kuinka autismin haasteiden tunnustaminen yhteiskunnassa on vielä keskeneräinen projekti. Julkisen sektorin yksittäiset yksiköt, virkamiehet ja viranhaltijat tekevät parhaansa, mutta yleensä lainsäädäntö laahaa muun kehityksen perässä.
Assit keskustelevat työstä
Olen kohdannut Suomen autismikirjon yhdistyksen kautta muita Asperger-henkilöitä, ja olemme joskus keskustelleet työtilanteestamme. Tyypillisesti useimmat työikäiset keskustelijat ovat vailla työtä ja joskus yksittäiset henkilöt työskentelevät palkkatyössä tai yrittäjänä. Kiinnostus työntekoa kohtaan vaikuttaa kuitenkin vähintään merkittävältä.
Yksi merkki työn merkityksellisyydestä on Työelämän ilmiöitä autismikirjon silmin -podcast, jossa viisi autismikirjoa eri näkökulmista kokevaa ja näkevää henkilöä keskustelee työstä ja työnhausta. Lähtöajatuksena keskustelulle on verkostoitumisen merkitys työpaikan löytämisessä.
Tässä podcastissa olisi minulle paljonkin analysoitavaa ja kommentoitavaa, mutta tarkka analyysi vaatisi erillisen kirjoituksen tai jopa useita kirjoituksia. Siksi totean nyt vain yleisellä tasolla, että podcastin keskustelijoilla on paljon työhön liittyviä huolenaiheita, joihin on tärkeää vastata, ja joihin on mahdollista vastata.
Huolenaiheet liittyvät tuloksettomaan työnhakuun, työn ulkopuolisen verkostoitumisen vaikeuksiin, työn kuormittavuuteen ja työn ja harrastusten eron hämäryyteen. Näitä aiheita käsitellään ajoittain mediassa, kirjallisuudessa ja tukipalveluissa, mutta omasta mielestäni käsittely on yleensä joko liian epämääräistä ja yleisluontoista tai liian rajattua ja kokonaisuudesta irrallista.
On arvokasta, että ASY:n AAVA-hanke tuo autismikirjon henkilöitä mukaan julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se ei yksinään ratko autismikirjon henkilöiden ongelmia, mutta toimii eräänlaisena keskustelunavaajana. Liityn mielelläni mukaan keskusteluun, omalla tavallani tietenkin.
Voinko auttaa?
Edellä olevat poiminnat kertovat, että autismikirjon henkilöillä on suuria vaikeuksia sekä työllistyä että selviytyä työelämässä. Vaikeudet näkyvät tilastoissa, kertomuksina työn aiheuttamasta uupumuksesta ja joskus jopa lievänä katkeruutena.
Myös minulla on ollut omat haasteeni työpaikan saannissa. ”Valitettavasti valintamme ei tällä kerralla kohdistunut sinuun” on ollut yleisin vastaus hakemuksiini, mutta sitä se on kaikille työnhakijoille neurokirjosta riippumatta. Jos paikkoja on vähemmän kuin hakijoita, joku joutuu varmasti torjutuksi.
Nykyään olen kuitenkin vakityisessa työsuhteessa, työskentelen hallinnossa liukuvalla työajalla, saan vastuuta, käytän vahvuuksiani, viihdyn työyhteisössäni ja koen työtilanteeni turvalliseksi. Miten tässä näin kävi?
Kiitän nykytilanteestani henkilöitä, jotka ovat antaneet minulle vastuuta, jotka ovat minut valinneet ja jotka ovat minua suositelleet, mutta siinä ei ole kaikki.
Ennen kuin kukaan on voinut suositella minua, antaa vastuuta tai valita minua, olen joutunut opettelemaan monia työnhaun taitoja ja rakentamaan asennettani ja toimintatapojani työelämään sopivaksi.
Alkuvaiheessa työuraani en tiennyt juuri mitään työnhausta, eikä minulla ollut siihen motivaatiotakaan. Ansioluetteloni oli tyhjä, kokemukseni olematon, enkä tiennyt miten mikään työntekoon liittyvä unelmani voisi toteutua.
Vuosien varrella olen kuitenkin kokeillut monia asioita, epäonnistunut toistuvasti ja onnistunut silloin tällöin. Olen käyttänyt paljon työnhaun palveluita, joista osa on ollut hyödytöntä pakkopullaa, osa hyödyllistä ja motivoivaa. Ja luonnollisesti olen pohtinut paljon, mikä meni milloinkin vikaan ja mitä oikeastaan haluan.
Nykyään minulla on ymmärrys työn hyödyistä, tietämys omista kyvyistäni, suunnitelmia joiden mukaan toimia, kokemusta vaikeista tilanteista ja vaihtoehtoja, joiden mukaan edetä.
Olen pohtinut, voisiko kokemukseni hyödyttää muitakin asseja työnhaussa ja työelämässä pärjäämisessä. Kenties joskus, kenties edes vähän. Jos tartun keskeisiin ongelmiin, kerron asiat selkeästi ja annan toimivia ratkaisuja, voi joku avarakatseinen assi löytää niistä jotain hyödynnettävää.
Käsittelen tarkemmin työelämään liittyviä pieniä oivalluksiani tulevissa kirjoituksissani. En tarjoa taikatemppuja, jotka tuovat nopeita tuloksia, vaan vakaampaa oman asenteen ja taitojen kehittämistä. Ne eivät itsessään työllistä, eivät välttämättä edes minua, mutta ne parantavat mahdollisuuksia saada työtä.