Julkaistu aiemmin Pakanaverkko ry:n lehdessä Vox Paganorum 4/2015.

Satanismista ja satanismia lähellä olevista asioista on kirjoitettu lukuisia eri tekstejä. Esittelen ja analysoin niitä tässä juttusarjassa vaihtuvien aiheiden kautta.  Ensimmäisenä aiheenani on Saatana.

Saatana on satanismin ehkä tunnetuin, mutta samalla myös huonoiten ymmärretty piirre. Toisinaan Saatana nähdään elävänä olentona ja pahuuden lähettiläänä, toisinaan pelkkänä populaarikulttuurin karikatyyrisenä hahmona. Kirjavien tulkintojen päälle olen myös kuullut ihmisten pitävän satanismia huonona nimivalintana tälle uskonnolle.

Miksi modernin satanismin kehittäjä Anton Szandor LaVey sitten valitsi esikuvakseen Saatanan  ja nimesi uskontonsa satanismiksi? Vastaus kysymykseen on löydettävissä siitä, mitä LaVey elinaikanaan kirjoitti ja lausui.

Pan, synti ja vastustaja

LaVey käsittelee Saatanaa satanismin perusteoksen “The Satanic Bible” luvussa “Hell, the devil, and how to sell your soul”. Luvun sisältö painottuu satanismin sijaan Saatana-hahmon historiaan, mutta mukana on myös lyhyt kuvaus siitä, mikä satanistien Saatana oikeastaan on.

Saatanan semanttinen merkitys on “vastustaja”, “vastapuoli” tai “syyttäjä”. Hän edustaa vastapuolta kaikille niille uskonnoille, jotka tuomitsevat ihmisen hänen luontaisten vaistojensa takia. Saatanalle on annettu pahan rooli, koska hän edustaa elämän lihallista ja maallista puolta.

Alkujaan Saatana oli enkeli, jonka tehtävänä oli raportoida Jumalalle ihmisten tekemistä vääryyksistä. Vasta neljännellätoista vuosisadalla häntä alettiin pitää pahana jumalolentona, joka on osittain ihminen, osittain eläin. Ennen kuin kristityt antoivat hänelle nimen Saatana, hallitsi ihmisen lihallista puolta satyyri- tai faunihahmoinen jumala, jota kutsuttiin nimellä Dionysos tai Pan. Alkujaan Pan oli “hyvä tyyppi” ja symboloi hedelmällisyyttä ja lisääntymiskykyä.

Kristinuskon myötä monet arvostetut nautinnot joutuivat tuomituksi, ja vain pienillä muutoksilla Pan sarvineen ja sorkkineen muutettiin uskottavaksi paholaiseksi. Hänen ominaisuuksistaan tehtiin rangaistavia syntejä, jolloin Saatanan muodonmuutos oli valmis.

Useimmat satanistit eivät miellä Saatanan olevan ihmismuotoinen, pukinsorkkainen, piikkihäntäinen ja sarvekas olento. Hän ainoastaan edustaa luonnon voimaa – pimeyden voimia, joita yksikään uskonto ei ole aiemmin ottanut pois pimeydestä. Kyse on varannosta, jota vain harvat kykenevät hyödyntämään, sillä ihmiset eivät osaa käyttää sitä purkamatta ja nimeämättä sen eri osia. Tällainen jatkuva analysointi estää ihmisiä hyödyntämästä tätä monikasvoista avainta tuntemattomaan – jota satanistit ovat päättäneet kutsua nimellä “Saatana”. (LaVey, 1969)

(Referaatti kirjan “The Satanic Bible” luvusta “Hell, the devil, and how to sell your soul”)

Nimien voima

Blanche Bartonin kirjoittamassa elämäkertakirjassa “The Secret Life of a Satanist”  kerrotaan, mitä LaVey vastasi väittämään: “Uskoakseen Saatanaan, täytyy uskoa Jumalaan. Saatana on kristittyjen luoma myytti, joten et voi uskoa toiseen uskomatta molempiin.”

Ihmiset eivät kykene ymmärtämään kristinuskon sekä hyvän ja pahan välisen taistelun ulkopuolelle jäävää filosofiaa. Se on kuin paholaisen palvontaa. Me emme palvo Saatanaa, me palvomme itseämme käyttäen Saatanan ominaisuuksien vertauskuvallista esitysmuotoa.

Saatana on juutalais-kristittyjen käyttämä nimi ihmisessä olevalle ylpeyden ja yksilöllisyyden voimalle. Tätä voimaa on kuitenkin kutsuttu monilla eri nimillä. Me olemme omaksuneet Saatanan ja Luciferin kristilliset myytit yhdessä kreikkalaisten, roomalaisten, islamilaisten, sumerilaisten, syyrialaisten,  fryygialaisten, egyptiläisten, kiinalaisten tai hindulaisten mytologioiden tulkintojen kanssa, joitakin mainitakseni.

Emme ole rajoittuneet vain yhteen jumalolentoon vaan sisällytämme mukaan kaikki syyttäjän tai vapaan ajattelun ja rationaalisen vaihtoehdon ilmenemismuodot, mikä tahansa hänen nimensä milloinkin on.  Satumme vain elämään kulttuurissa, jota juutalais-kristityt vanhastaan hallitsevat, joten painotamme Saatanaa.

Jos eläisimme Rooman aikakautta olisi keskushenkilömme ja kenties myös uskontomme nimi eri kuin nykyään. Nimi olisi silti ilmaiseva ja viestisi samaa asiaa. Kyse on viitekehyksestä.” (Barton, 2014)

(Ote kirjan “The Secret Life of a Satanist” luvusta “The Second Wave of Satanism”)

Se on hauskaa ja kiihdyttävää

Elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä LaVey selitti kirjansa “The Devil´s Notebook” esipuheessa, mitä satanismi on.

Tavaramerkkini satanismi on lopullinen tiedostettu vaihtoehto laumasieluisuudelle ja vakiintuneelle ajattelulle. Se on joukko tutkittuja ja suunniteltuja periaatteita ja harjoituksia, joiden tehtävänä on vapauttaa yksilöt innovaation tuhoavasta mielettömyyden tartunnasta. Olen nimennyt ajatukseni “satanismiksi”, koska sen nimisenä ne ovat kiihdyttäviä, ja itsekuriin ja motivaatioon voidaan vaikuttaa helpoiten kiihtyneessä olotilassa.

Satanismi tarkoittaa “vastapuolta” ja kokoaa kaikki epäyhdenmukaisuuden symbolit yhteen. Satanismi kutsuu esille kyvyn muuttaa vastuullisuus etulyöntiasemaksi ja muukalaisuus ainutlaatuisuudeksi. Toisin sanoen, sitä kutsutaan satanismiksi, koska se on hauskaa, osuvaa ja tuottavaa. (LaVey, 1992)

(Ote kirjan “The Devil´s Notebook” esipuheesta)

Tätä Saatana edustaa

Ei pidä myöskään unohtaa kirjan “The Satanic Bible” sisältämää yhdeksää saatanallista julkilausumaa, jotka kattavat kaiken sen mitä satanismi Saatanan vertauskuvallisen hahmon kautta edustaa.

“Saatana edustaa nautintoa, elintärkeää olevaisuutta, tärvelemätöntä viisautta, ansaittua ystävällisyyttä, kostoa,  vastuuta vastuullisia kohtaan, ihmistä yhtenä eläimistä ja kaikkia niin kutsuttuja syntejä.” (LaVey, 1969)

(Referaatti kirjan “The Satanic Bible” kohdasta “The Nine Satanic Statements)

Tulkintani

Edellä olevien tietojen perusteella päättelen LaVeyn valinneen Saatanan uskontonsa johtohahmoksi historiallisista ja kulttuurisista syistä. Länsimaissa kristinusko on julistanut yksilöllisyyden, eläimellisyyden, vapaan tahdon ja nautintojen olevan Saatanasta, joten Saatana oli länsimaiselle ja edellä mainittuja asioita kannattavalle LaVeylle luonnollinen esikuva.

Hän olisi voinut myös valita esimerkiksi Panin tai Dionysoksen, mutta valitettavasti kumpikaan heistä ei nykymaailmassa symboloi juuri muuta kuin kaukaista menneisyyttä ja outoja sanoja. Saatanan me puolestaan tunnemme muun muassa nautintoon, hauskanpitoon, vihaan ja väkivaltaan liittyvänä nimenä, joka kiihdyttää mieltämme.

Valinnassa ei ole kuitenkaan kyse tiukasta rajauksesta, jossa vain juutalais-kristillinen Saatana kelpaisi esikuvaksi, vaan kulttuurirajat ylittävästä ajatuskokonaisuudesta, jolle voidaan eri kulttuureissa valita oma kapinallinen ja omapäinen esikuvansa.

Teksti ja käännös: Foliol

Palaute: foliol@tutanota.com

Lainaukset on referoitu ja käännetty alkuperäislähteiden pohjalta.

Lähteet

  • LaVey, Anton Szandor. 1969. The Satanic Bible
  • LaVey, Anton Szandor. 1992. The Devil’s Notebook
  • Barton, Blanche. 2014 (Revised Edition). The Secret Life of a Satanist