Julkaistu aiemmin Pakanaverkko ry:n lehdessä Vox Paganorum 4/2016.
Tulkitsen tässä juttusarjassa satanismiin liittyviä kirjoituksia. Tällä kerralla käsittelen lukua ”Indulgence … not compulsion” Anton Szandor LaVeyn kirjasta ”The Satanic Bible1”.
”Indulgence … not compulsion” on Saatanallisen raamatun keskeisin nautintoa käsittelevä luku. Se sisältää indulgenssin eli haluun perustuvan nautinnon määrittelyn, perusteluja nautinnon tärkeydestä sekä runsaasti moitteita pidättyväisyyttä ja muita uskontoja kohtaan.
Sisältö
Luku alkaa ytimekkäällä kuvauksella satanismin myötämielisyydestä nautintoa kohtaan. Kuvauksen mukaan satanismi rohkaisee seuraajiaan harjoittamaan nautintoa luontaisten halujensa mukaan. Vain tällä tavoin ihminen voi olla täysin tyytyväinen ja välttää itselleen ja muille vahingolliset turhaumat. Näiden asioiden pohjalta keskeisin saatanallinen uskomus on ”indulgenssi pidättyväisyyden sijaan”.
Tämän jälkeen LaVey oikaisee käsityksen, jonka mukaan indulgenssi tarkoittaisi pakotettua nauttimista. Sitä ei hänen mukaansa pidä sekoittaa pakkoon, sillä kyse on vapaasta, haluun perustuvasta nautinnon harjoittamisesta. Mukana on jopa Websterin sanakirjasta (Webster´s Encyclopedic Dictionary) poimitut määritelmät sanoille ”indulgence (nautinto, mielihyvä)” ja ”compulsion (pakko)”. Tämän tarkemmin LaVey ei mainitse lähdettään, joten on vaikeaa tietää, mitä Websterin versiota hän on käyttänyt.
Ensimmäisten kappaleiden jälkeen teksti on vähemmän johdonmukaista ja käsittelee nautintoa kirjavasti yhteisössä, satanismissa ja muissa uskonnoissa. Ensin LaVey pohtii sekä vapaan nautinnon että pakollisuuden tuomia hyötyjä erilaisille ihmisille, ja toteaa tavallisten keskiluokkaisten työläisten olevan eniten vapautumisen tarpeessa. Yllättäen hän ylistää satanismin olevan uskonto, joka palkitsee yhteisöä hyödyttävät yksilöt, onhan hän yleensä korostanut hyödyn tuottamista yksilölle itselleen.
Yhteisön käsittely jatkuu hieman irrallisesti muotoiltuna, sillä LaVeyn mukaan kaikista periaatekokoelmista voidaan erottaa jotain hyvää. Esimerkiksi hän on poiminut hitleriläisen ajatuksen ”voimaa ilosta”, jonka hän katsoo olevan hyvä asia, vaikka aate onkin muilta osin hulluutta.
Seuraavaksi LaVey esittää kovan lääketieteellisen väittämän, jonka mukaan suurin osa sairauksista on psykosomaattisia ja johtuu turhautumisesta. Samassa kappaleessa myös vihjataan, että kristillisten vaatimusten mukaiset hyvät ihmiset kuolevat nuorena turhaumien vuoksi.
LaVey moittii kirjan ilmestymisen aikaan muodissa ollutta mielen ja hengen kehittämistä ja ruumiinnautintojen leimaamista, jonka jälkeen hän käy itämaisten uskontojen kimppuun. Hänen mielestään itämaiset mystikot ovat eläimellisen käytöksen välttelyssä jopa kristittyjä pahempia. He ovat tekopyhiä, ja esimerkiksi joogin jäätyä kiinni tupakoinnista tai buddhalaisen kiihotuttua vastakkaisesta tai samasta sukupuolesta he verhoutuvat moniselitteisyyden taakse.
LaVey jopa väittää, että hänen mainitsemansa mystikot ovat tulleet uskoon nimenomaan nautinnon vuoksi. Hän sanoo heidän valinneen uskontonsa masokististen taipumustensa vuoksi ja saavan itsekidutuksella sekä nautintoa että pyhyyttä. LaVeyn mukaan satanisti hyväksyy nautinnon vuoksi tehtävän itsekidutuksen, mutta ei masokismin kieltämistä henkilökohtaisena luonteenpiirteenä.
Itämaisten uskontojen jälkeen LaVey jatkaa kristinuskon moukarointia käsittelemällä seitsemää kuolemansyntiä. Hän rohkaisee satanisteja harjoittamaan kaikkia kuolemansyntejä, sillä heillä ei hänen mukaansa ole tarvetta vahingoittaa ketään. Kuolemansynnit ovat vain kristillisen kirkon keino levittää syyllisyyden tunnetta seuraajiinsa ja tienata rahaa anekaupalla.
LaVey kertoo ettei Saatana ole koskaan tarvinnut sääntökirjaa, koska luonnonvoimat ovat aina ohjanneet ihmisen ”syntien” pariin. Lisäksi hän moittii ruumiin moralisointia ja väittää sen havainnollistavan indulgenssin ja pakon käsitteiden virheellistä käyttöä.
Sitten seuraa taikasana: seksi. Tarkemmin sanoen LaVey väittää satanismin esiintyneen paljon kirjallisuudessa, koska se on ainoa seksuaaliseen toimintaan rohkaiseva uskonto. Mitä kielletympi jokin asia on, sitä halutumpi se on.
Hieman ennen luvun loppua LaVey käsittelee satanistin suhdetta seksiin ja muihin nautintoihin. Satanisti ei ole seksin hallitsema, vaan hallitsee seksiä. Hän ei hypi neitsyestä neitsyeen tai roiku ”likaisissa” kirjakaupoissa tuhmien kuvien orjuuttamana. Ainoa esimerkki hallitusta suhteesta seksiin käsitteleekin juuri pornografiaa; satanisti ostaa häpeilemättä muutaman valitun esineen ja tutkii niitä kaikessa rauhassa.
Luku päättyy vastakkainasetteluun satanismin ja oikean käden polun uskontojen välillä. LaVey kysyy, miksi nautintoja pitäisi pitää häpeällisinä, jos ne ovat luonnollisia. Hän vihjaa valkoisen valon uskovaisten olevan happamia satanisteille, koska satanistit keksivät nautinnollisen uskonnon ennen heitä, ja myöntämällä virheensä he menettäisivät kasvonsa. Viimeisessä virkkeessä toistuvat vielä toteamus ”indulgenssi pidättyväisyyden sijaan” ja huomautus, ettei kyse ole pakosta.
Löysä rakenne
Luvun ”Indulgence … not compulsion” tärkeimmät asiat on sijoitettu sen alkuun ja loppuun. Näiden kahden pään välissä on sekalaisia kappaleita, joissa asiat vaihtuvat kuin vapaassa tajunnanvirrassa. Niitä voisi muotonsa puolesta pitää täytteenä, ja valitettavasti sama koskee myös sisältöä. LaVey käyttää liikaa sanoja muiden uskontojen ja ihmisryhmien halveksimiseen sen sijaan, että keskittyisi itse saatanallisen nautinnon käsittelyyn.
Toki uskontoja ja aatteita pitääkin arvostella, mutta LaVeylle tyypillisesti tässäkin luvussa arvostelu on yksipuolista, yleistävää ja pinnallista. Ajattelinkin väkisin, että LaVey venytti yhden sivun mittaisen kirjoituksen kuuden sivun mittaiseksi purkamalla vihaansa ulkopuolisiin kohteisiin.
Lihan tietoisuus
Luvun alaotsikko ”The highest plateau of human development is the awareness of the flesh!” herätti minussa pitkään suurta ihmetystä. Suoraan suomennettuna tämä virke olisi: ”Ihmisen kehityksen korkein taso on lihan tietoisuus!” Asia selvä.
Millä tavoin lihan tietoisuus tai tietoisuus lihasta on sitten ihmisen kehityksen korkein taso tai muoto? Onko kyse arvosta ja hyväkäsityksestä, jonka mukaan ruumiillisten ominaisuuksien ja tarpeiden tiedostaminen on tärkein tai korkein asia, minkä ihminen tarvitsee? Ainakin tämä tulkinta sopisi yhteen LaVeyn toitottaman nautintolähtöisyyden kanssa.
Lihan tietoisuus voi olla myös vertauskuva. Kyse voi olla materialistisesta näkemyksestä, jonka mukaan kaikkeus on ainetta ja aineen ymmärtäminen on kaikki mitä ihminen tarvitsee. LaVey oli aina kärkäs henkisyyden vastustaja ja maallisuuden puolustaja, joten tämä tulkinta on ainakin mahdollinen. Olisi kuitenkin outoa sijoittaa materialismia ylistävä alaotsikko ruumiillisia nautintoja käsittelevän luvun alkuun, joten pidän todennäköisenpänä tulkintaani ruumiillisten tarpeiden tiedostamisesta.
LaVey mainitsi alaotsikossa ihmisen, mutta tarkoittiko hän ihmistä yksilönä, yhteisönä vai kenties molempina? Lihan tietoisuus ihmisyhteisön kehityksen huippuna tarkoittaisi yhteisön toimintojen valjastamista yksilöiden ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ja tähänhän maallinen yhteiskunta perustuu; tavaroilla ja palveluilla tyydytetään ihmisten ruumiilliset tarpeet.
Ihmisyksilölle lihan tietoisuus kehityksen huippuna tarkoittaisi puolestaan elämän tarkoitusta. Pidän ajatusta järkeenkäypänä, sillä olen lyhyen elämäni aikana havainnut kaiken ihmisen toiminnan perustuvan inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Kyse voi selkeästä ja perustavanlaatuisesta toiminnasta, kuten syömisestä ja hengittämisestä, tai kehittyneemmästä, kuten keskustelusta ja tutkimustyöstä.
Jopa henkiset uskonnot ja teoreettinen filosofia perustuvat mielestäni erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ihmiset hakevat niistä virikkeitä, sosiaalisia suhteita, turvallisuuden tunnetta ja valtaa. On tietenkin toinen asia, ovatko kaikki tarpeet lähtöisin aineellisesta ruumiista vai jostain muusta olevasta. Se on kuitenkin laaja kysymys, jota on parempi käsitellä muussa yhteydessä.
Mutta onko lihan tietoisuus sitten ihmisen kehityksen korkein taso? Tähänkö kaikki päättyy? Eikö ihminen enää kehity eteenpäin? Se riippuu siitä miten ”korkein taso” (the highest plateau) määritellään. Mielestäni ”korkein taso” tarkoittaa tilannetta, jota ei voida enää kehittää, joka ei edisty ja josta ei voi enää jatkaa korkeammalle.
Tältä osin lihan tietoisuus ei ole ihmisen kehityksen korkein taso, vaan eräänlainen nollapiste, josta sivilisaation kehitys alkaa. Ilman tätä kehitystä tietäisimme olevamme nälkäisiä, mutta emme olisi koskaan keksineet viljellä maata, panna olutta tai kesyttää eläimiä. Jos luvun alaotsikko olisi totta, olisimme edelleen metsästäjä-keräilijöitä.
Ensimmäinen seksimyönteinen uskonto?
LaVey käsittelee satanismia ylistävällä otteella. Hän jopa väittää satanismin olevan ensimmäinen uskonto, joka rehellisesti rohkaisee ihmisiä harjoittamaan seksiä. Ensimmäiseksi reagoin tähän väittämään kielteisesti ajatellen vanhoja pakanauskontoja seksuaalisine rituaaleineen ja hedelmällisyyden jumalineen. Tietenkään satanismi ei olisi tällöin ensimmäinen vapaan seksin uskonto.
Sitten pohdin, kuinka laajaa viitekehystä LaVey oikeastaan tarkoitti. Tarkoittiko hän ainoastaan perustamaansa Church of Satania, vai kenties kaikkia lihallisuutta ja eläimellisyyttä arvostaneita ihmisryhmiä kautta aikain? Kirjassa The Satanic Rituals2 LaVey nimittäin sisällytti useat vanhat maallisuutta arvostaneet uskonnot ja kulttuurit osaksi satanismia.
Mutkat suoristavalla tulkinnalla LaVey olisi tällöin oikeassa; satanismi ei olisi ainoastaan ensimmäinen vaan myös viimeinen ja ainoa vapaaseen seksiin rohkaiseva uskonto. Sen nimi, tarusto ja vertauskuvat olisivat muuttuneet jatkuvasti, mutta taustalla olisi aina ollut vapaa seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen.
Tätä näkemystä on kuitenkin syytä epäillä. On totta, että ihmiset ovat aina harjoittaneet seksiä, mutta muodostaako tämä kaikille ihmisille yhteinen biologinen ilmiö kokonaisen kymmeniätuhansia vuosia kestäneen uskonnon? Ei tietenkään, muutoinhan esimerkiksi parran kasvaminen tai käveleminen voitaisiin nimittää uskonnoksi, joka vasta nykypäivänä käsitteellistetään yhden nimen taakse.
Edes varta vasten seksiä juhlistaneita ryhmiä en laskisi yhdeksi ja samaksi uskonnoksi, sillä on vaikeaa tietää miten niiden sisäiset normit ja käytännöt olisivat sopineet yhteen. Kyse voi olla eräänlaisesta uskontoperheestä, mutta ei yhden ja ainoan uskonnon jatkumosta.
Todennäköisesti LaVey tarkoitti ensimmäisellä seksiin rohkaisevalla uskonnolla 1966 perustamaansa Church of Satania. Hän ei kuitenkaan perustellut väitettä muuten kuin moittimalla kristittyjä, idän mystikkoja ja oikean käden polun ja valkoisen valon uskontoja pidättäytymisestä ja henkimaailmaan keskittymisestä. Rohkenenen väittää, että LaVey joko kuvitteli keksineensä jotain ainutlaatuista tai liioitteli huomion herättämisen vuoksi.
Psykosomaattiset sairaudet
Luvun alkupuoliskolla LaVey väittää suurimman osan sairauksista olevan psykosomaattisia ja johtuvan turhautumisesta. Missään kohdassa tässä luvussa ja koko kirjassa ei ole kuitenkaan minkäänlaista lähdettä tälle tiedolle. LaVey tuskin on henkilökohtaisesti tutkinut suurinta osaa kymmenentuhannen vuoden ajan eläneistä sairaista ihmisistä, joten väite on epäpätevä.
Todennäköisintä lienee, että LaVey valikoi lehdistä ja kirjoista luulotautisuutta käsitteleviä juttuja ja teki oireistaan valittaneista ihmisistä kyynisiä päätelmiään. Lopulta hän muodosti mieleensä sisäisen mallin, jossa pidättäytyminen on syyllinen kaikkeen pahaan. Toisin sanoen jopa vastustajuutta ihailleella LaVeylla oli tarve etsiä itselleen syntipukki.
Samassa yhteydessä LaVey myös väittää kristillisten vaatimusten mukaisten hyvien ihmisten kuolevan nuorina. Tietenkään hän ei esitä mitään tilastotietoja eri uskontokuntiin kuuluvien kuolleisuudesta ja kuolinsyistä, eikä muutoinkaan kerro lähdettään, joten tämäkään väite ei ole pätevä.
Epämääräiset uskontokunnat
On outoa, että luvussa on enemmän tekstiä muista uskonnoista kuin itse satanismista. Erityisen oudoksi tämän tekee se, että LaVeyn kuvaukset näistä uskonnoista ovat epämääräisiä ja yleistäviä. Hän ei esimerkiksi tee eroa kristillisten kirkkojen välillä eikä kerro, mitä hän tarkoittaa valkoisen valon ja oikean käden polun uskonnoilla. Hän on myös varma, että lukija on saanut kiinni joogeja tupakoinnista ja buddhalaisia seksuaalisesta kiihottumisesta.
Todennäköisesti LaVey tarkoitti valkoisen valon uskonnolla wiccaa3 ja kristillisellä kirkolla lähinnä roomalaiskatolista kirkkoa. Hän kyllä tiedosti protestanttikristittyjen olemassaolon4, mutta kuvaili tässä luvussa lähinnä katolisen kirkon piirteitä.
En ole muuten kohdannut yhtään tupakoivaa joogia enkä kiihottunutta buddhalaista, eikä minua haittaa vaikka he tekisivät molempia, kunhan joogi käyttää jonkinlaista tuhkakuppia eikä altista minua savulle.
Mitä nautinto on?
Nautintoa käsiteltäessä on tietenkin oleellista kysyä mitä nautinto on. LaVey ei kuitenkaan kysymystä esitä eikä näin ollen vastaa siihen, joten nautinnon määrittely jää lukijan tulkinnan varaan. LaVey mainitsee toki seksin ja seitsemän kuolemansyntiä, mutta olisin itse kaivannut eheämpää ja itsenäisempää määritelmää. Ei ole mielekästä harjoittaa asioita, joita kristillisyydessä paheksutaan, koska silloin satanismi olisi pelkkää antikristillisyyttä.
Henkilökohtaisesti määrittelen nautinnon olevan tarpeiden tyydyttämisen aiheuttama tunne. Nautinnon tunne ohjaa meitä tekemään asioita, jotka ovat ruumiillemme hyväksi ja siksi nautinto on hyvä asia. Tällöin seksi ja kuolemansynnit eivät itsessään ole nautintoa vaan välineitä nautinnon saavuttamiseksi. LaVey puolestaan vaikutti olevan eri mieltä, sillä hän ei tässä eikä muissakaan kirjoituksissaan erota tunnetta ja tekoa toisistaan.
Emme tarvitse sääntöjä
LaVeyn mukaan Saatana ei ole koskaan tarvinnut sääntökirjaa, koska luonnonvoimat ovat aina ohjanneet ihmisen ”syntien” pariin. Miksi hän sitten kehitti maan säännöt ja saatanalliset synnit? Yksi selitys voisi olla se, että The Satanic Biblen julkaisun aikaan 1969 Church of Satan oli vielä pieni San Franciscossa toimiva ryhmä, jota oli helppo hallita. Sittemmin kirkko laajeni useisiin osavaltioihin ja koki 1970-luvun alussa toistuvia sisäisiä ja ulkoisia kriisejä5.
Kenties LaVeyn mieli muuttui. Kenties hän huomasi ihmisten sittenkin tarvitsevan sääntöjä. Tai kenties kyse ei ollut yksittäisten ihmisten sääntelystä vaan järjestön sääntelystä; ihmiset voivat vapaasti tehdä omana itsenään mitä haluavat, mutta järjestöön kuuluessaan heidän on noudatettava järjestön sääntöjä.
Yksi vaihtoehto on myös sekin, ettei LaVey 1975 enää välittänyt satanismista uskontona eikä Church of Satanista järjestönä6. Hän halusi vain käyttää Saatanan ylipapin statusta elokuvateollisuudessa työllistymiseen7 ja jäsenmaksujen keräämiseen8.Toisin sanoen Church of Satanista oli tullut Anton LaVeylle pelkkä rahantekoväline. Sääntöjen avulla hän yritti ohjata kirkon jäsenten käyttäytymistä ja hallita julkikuvaansa.
Vapaan nautinnon seuraukset
Lukiessani pohdin millainen olisi sellaisen ihmisyksilön elämä, joka ei pidättäytyisi nautinnoista, vaan harjoittaisi vapaasti mielihalujaan? Hän toteuttaisi seitsemää kuolemansyntiä, ahneutta, ylpeyttä, kateutta, vihaa, mässäilyä, hekumaa ja laiskuutta9 aina kun vain haluaisi. Kuinka pitkälle hän olisi valmis menemään? Olisiko hän valmis tappamaan vihaamansa henkilön? Varastaisiko hän ahneuden ja kateuden vuoksi?
LaVey toki kirjoitti ettei satanistilla ole tarvetta vahingoittaa ketään, mutta mistä hän tietää sen todeksi ja mitä hän oikeastaan tarkoitti sillä? Sitäkö, että satanisti ei tee väkivaltaista aloitetta, vaan ainoastaan kostaa, eikä kostonhalua pidetä tarpeena vahingoittaa? Asia olisi paremmin ymmärrettävissä, jos LaVey olisi vaivautunut kirjoittamaan enemmän esimerkkejä hallitusta nautinnon harjoittamisesta. Sen sijaan hän suositteli hankkimaan korkeintaan muutamia pornotuotteita. Mitä vikaa on suuressa pornokokoelmassa?
Entä millainen olisi sellainen yhteisö, jossa kaikki ihmiset harjoittaisivat vapaasti mielihalujaan? Yhteisö olisi luonnontilassa, kaikki yksilöt olisivat keskenään sodassa, eikä suunnitelmallinen yhteistyö olisi mahdollista. Diplomatia, politiikka, tiede, kaupankäynti ja teollinen tuotanto tyrehtyisivät, ja ihmisten elintaso romahtaisi. Tällaisessa tilassa LaVey ei olisi voinut ajaa autolla ja pukeutua hienoon pukuun, koska kumpaakaan niistä ei olisi ollut olemassa ilman ihmisten useiden sukupolvien ajan kestänyttä yhteistyötä.
Indulgenssia ei kuitenkaan tarvitse tulkita näin äärimmäisellä tavalla. Jos haluamista ei määriteltäisi tunteeksi vaan harkituksi tunteeseen perustuvaksi ajatteluksi, ihminen voisi toteuttaa indulgenssia ilman kaaosta. Esimerkiksi komean miehen näkemisestä kiihottuva nainen ei ryntäisi rinnat viuhuen iskupuuhiin, vaan harkitsisi ensin tekonsa hyötyjä ja haittoja. Jos haitat olisivat ilmeisen suuret hyötyyn nähden, hänen kannattaisi tällöin hakea seksuaalista nautintoa jollain muulla tavoin.
Onko harkinnan vuoksi kieltäytyminen sitten pidättäytymistä? Ei ainakaan täysin, sillä ihminen voi tarkastella eri vaihtoehtoja, joilla tyydyttää itseään, ja valita niistä itselleen sopivimmat. Sellainen ei ole varsinaista pidättäytymistä, vaan suunniteltua nautinnon harjoittamista.
1 LaVey, Anton. 1969. The Satanic Bible.
2 LaVey, Anton. 1972. The Satanic Rituals.
3 Aquino, Michael. 2013. The Church of Satan. s. 179-180.
4 LaVey, Anton. 1969. The Satanic Bible, s.42.
5 Aquino, Michael. 2013. The Church of Satan. s. 151-162, 185-198, 247-264, 376-417.
6 Aquino, Michael. 2013. The Church of Satan. s. 586-610.
7 Aquino, Michael. 2013. The Church of Satan. s. 541-558.
8 Aquino, Michael. 2013. The Church of Satan. s. 614-615.
9 LaVey, Anton. 1969. The Satanic Bible, s.46.
Teksti ja käännökset: Foliol